Better late than never

Nyt kun mä oon elelly täällä maapallon toisella puolella Australiassa, Bundabergissä au pairina onnellisesti jo yli kuukauden ajan ja mun kameran muisti alkaa lähennellä uhkaavasti finaalia, päätin et voisin alkaa herätellä taas tätä ikivanhaa blogiani henkiin. Samalla antaisin myös mielenrauhan kaikille niille innokkaille sukulaisille, jotka on multa vaatinut kuvia jo useempaan otteeseen.
Varotuksen sanana, mulla ei oo ihan sitä kuuluisaa "bloggariotetta" kameraan (kuulemma snapitki niin huonolaatusia että...), eikä mun höpinöissä aina oo paljookaan järkeä, mutta toivottavasti saatte jotain iloo näistä teksteistä ja jonkun näkösen käsityksen näistä paikoista, vaikka kuvat oliskin vinoja sekä tärähtäneitä :)

Kuukaudessa mulle on ehtiny kyllä tapahtua jo ihan hirveesti, että vie oman aikansa ennenku kerkeen tän saada ajan tasalle ja väsättyä postaukset kaikesta, mutta better late than never. Iha näin alkuun voin alottaa laittamalla muutaman otoksen näistä mun kotihoodseista eli Bundabergistä. Aikamoista luontokuvailuuhan tää on! Tuntuu et kaikki maisemat on vaa nii upeita et pitäis varmaa liimaa kamera otsaan. Varsinki auringonlaskut ja -nousut on semmosia mihin en täällä van kyllästy ikinä.
Bundy on tämmönen rauhaisa, aika pikkunen kaupunki lähellä rantaa, asukkaita joku 80 000 (varmaan vähemmän). Täällä on tosi rauhaisaa kävellä vaan ympäriinsä ja fiilistellä maisemia. Mun kotoa on rannalle joku 10-15min ajomatka, joten siellä tulee kyllä valehtelematta vietettyä suurin osa ajasta (thank god noi pojat joita vahdin viihtyy myös hyvin biitsillä!). Bundabergissä ei sinällään oo paljon nähtävää, mutta tykkään tästä paikasta kyllä hirveesti ja mun onneks ei oo mitkään supersuuret shoppailumahdollisuudet, joten pystyn säästämään rahat matkusteluun, jee.